Keskiviikko 25.11

Tänään tie vei samalle koululle kuin eilenkin, tänään oli tarkoitus olla Hennan luokassa seuraamassa tunteja. Aamu alkoi mukavasti, ensin vein eiliseen Lotan luokkaan tuliaisia Suomesta ja mehuja heille aamupalalle. Yksi heistä toi minulle kukan, mahtavia lapsia ja nii helposti lähestyttäviä. Olivat innoissaan kun saivat vieraita Suomesta.
Siirryin Hennan luokkaan, jossa aamu alkoi aamupalan valmistamisella, tällä luokalla oli enemmän avustusta tarvitsevia lapsia kuin Lotan luokalla. Ikäjakauma oli samoin 15-16 vuotta. Yksi tyttö stressaantui kovasti läsnäolostani ja yksi poika tuli halaamaan minua todella kovaa, eikä päästänyt irti ennen kuin avustajat tulivat hätiin. Aamupalan ajan olin tämän luokan kanssa, mutta aamupalan jälkeen siirryin takaisin eilisen luokan pariin.

Tällä luokalla olikin sopivasti alkamassa englannin tunti, joten meidän oli helppo Lotan kanssa auttaa lapsia tehtävissä. Heillä oli hyvä motivaatio englannin tunnilla, koska he halusivat oppia kieltä, jonka avulla he voivat jutella meidän kanssa. Läsnä oli kuusi lasta, loput olivat puuhaamassa muita asioita. Aiheena oli koulutarvikkeet, opeteltiin englanniksi mitä tarkoittaa koulureppu, kynä, kumi jne.
Aamupäivän jälkeen minun oli lähdettävä takaisin Paffendorfiin asunnolle, koska kotimatka alkoi jo häämöttää. Iltapäivällä menin junalla Kölniin, jossa vietin viimeisen yön. Junalipun ostaminen Bergheimista oli haaste, koska virkailija ei puhunut englantia, käytin elekieltä ja pientä saksan kielen osaamistani, eins ticket, tsuku tsuku ja junaa kuvaavat liikkeet päälle.

 

Mielenosoitus Kölnissä

 

Kun astuin Kölnin juna-aseman ovesta ulos, astuin keskelle mielenosoitusta, paljon ihmisiä, tarmokkaita puheita, paljon poliiseja; hiivin vähin äänin takavasemmalle. Kävelin Kölnin katuja jonkin aikaa, kohteena oli kahvila, jossa minun oli määrä tavata Marc. Löysin perille, opiskelijat olivat jo laittaneet Marcille huolestuneena viestiä osasinko perille, koska he tietävät taipumukseni eksyä :)

Olin yötä Marcin perheen luona, he ottivat minut sydämellisesti vastaan. Illalla oli aikaa keskustella kv-työssäoppimisesta ja monesta muusta asiasta, antoisaa. Toivottavasti tapaan heidät vielä uudestaan.
Huomenna alkaa siis kotimatka, kello herättämään klo 2.50 ja menoksi. Ensin junalla Kölnistä Düsseldorfiin ja siitä sinivalkoisin siivin Suomeen. Suomessa ensimmäisiä asioita on saunaan meneminen, on ollut ikävä suomalaista saunaa.

Gute nacht!

Tiistai 24.11

Mahtava päivä! Vietin tämän päivän erityiskoulussa, schume Zum Römerturm http://test.schulezumroemerturm.de/index.PHP

Schule Zum Römerturm

Täällä Henna ja Lotta tekevät neljän viikon työssäoppimisjaksonsa. Aamulla menin seuraamaan Lotan luokan päivää. Aamu alkoi sillä, että opiskelijat valmistivat itselleen aamupalan. He maksavat joka kuukausi 13 euroa, hakevat tarvikkeet kaupasta ja valmistavat aamupalan itse ennen koulupäivän alkua. Luokassa oli 15-16 -vuotiaita opiskelijoita, ryhmäkoko oli 12. Aamupalan he tekevät itse, jotta he osaisivat toimia itsenäisesti kun muuttavat jossain vaiheessa mahdollisesti yksin asumaan. Opiskelijoilla oli erilaisia oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, autismia. Opettajia oli tänään kaksi ja yksi avustaja.

Aamupalan jälkeen toinen opettajista lähti kolmen opiskelijan kanssa tekemään puukäsitöitä, olin aamupäivän heidän mukanaan. Loput opiskelijat jäivät matematiikan tunnille. Lounaan jälkeen neljä opiskelijaa kutsui meidät katsomaan tanssiesitystään, he olivat niin mielissään kun tulimme. Tämän jälkeen saimme valita mihin tunnille menemme, valitsin jalkapallotunnin, joka heillä on joka tiistai. Opiskelijat olivat todella välittömiä ja ottivat meidät hyvin vastaan. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, homma sujui loistavasti.
Koko koulu oli innoissaan kun ovat saaneet vieraita Suomesta, he halusivat oppia englantia, ja sitä harjoittelimmekin heidän kanssaan. Välitunnilla ympärillä parveili iloisia lapsia ja kysymysten tulva oli valtava. Opettajat olivat upeita, heidän suhteensa lapsiin oli jotain todella hienoa, kuri oli kova, mutta paljon myös halattiin ja naurettiin.

 

Illalla käytiin opiskelijoiden kanssa läpi alkuviikon kokemuksia ja mietittiin tavoitteita työssäoppimisjaksolle ammattitaitovaatimusten pohjalta.

Sunnuntai 22.11

Guten tag!

 

Kohteessa ollaan eli löydettiin perille Bergheimiin ja tarkemmin ottaen Paffendorfiin. Lento meni mukavasti, lennettiin Düsseldorfiin, josta matkustimme junalla Kölniin. Matka meni mukavasti, kerran noustiin väärällä juna-asemalla pois, mutta siitäkin selvittiin. Matkassa mukana on siis Nea, Nea, Henna ja Lotta (kuvassa vasemmalta oikealle).

 

Väärällä asemalla ja matka jatkuu

Nyt näyttää oikealta paikalta, Köln.

Saksalainen kollega Marc oli meitä Kölnin asemalla autolla vastassa ja toi meidät tänne Bergheimiin. Kävimme Marcin kanssa iltapäivällä syömässä turkkilaisessa Mimosa ravintolassa, jossa oli todella maukasta ruokaa ja annokset olivat ISOJA. Marc käänsi ruokalistaa meille englanniksi, koska paikasta ei löytynyt englannin kielistä ruokalistaa, eikä työntekijät puhuneet englantia. Ruokailun lomassa suunnittelimme ensi viikon ohjelmaa ja vaihdoimme kuulumisia.

 

Paffendorfissa opiskelijat majoittuivat vanhaan maanviljelijöiden taloon, kaksi heistä jakaa makuuhuoneen ja kahdella on omat huoneet. Lisäksi heillä on yhteinen keittiö ja olohuone sekä tietysti suihkutilat. Huoneissa oli tullessa todella kylmä, koska emäntä oli unohtanut laittaa lämmityksen päälle. Minun asumus oli noin 300 metrin päässä opiskelijoista, tämäkin oli vanha maanviljelijöiden talo. Todella kotoisa, idyllinen ja viihtyisä paikka. Omistajat asuivat myös samassa pihapiirissä, minä kuljin autotallin kautta omaan asuntooni. Omistajat eivät juurikaan puhu englantia.

 

 

Asumukseni Paffendorfissa

Päivä oli pitkä, nyt valmistaudutaan huomiseen. Lähden opiskelijoiden kanssa tutustumaan päiväkeskukseen, jonka jälkeen vierailemme paikallisessa oppilaitoksessa.

Maanantai 23.11

Hallo!

 

Tänään lähdin Nean ja Nean kanssa tutustumaan vanhusten päiväkeskukseen tagesplege Bonatz, joka on heidän työssäoppimispaikkaansa seuraavan neljän viikon ajan. Aamulla meitä tuli hakemaan paikallinen opiskelija Melina, joka oli alkusyksystä Kuusankoskella päiväkodissa harjoittelemassa. Hänen äiti vei meidät perille, äiti myös työskentelee kyseisessä päiväkeskuksessa. Paikka oli viehättävä ja ihmiset kovin ystävällisiä. Asiakkaat olivat pääosin muistisairaita, fyysinen toimintakyky oli kaikilla suht hyvä. Paikka toimii maanantaista perjantaihin klo 8-16 välisenä aikana. Osa asiakkaista tulee päiväkeskukseen Paffendorfista, joten opiskelijat pääsevät jatkossa samalla pikkubussilla paikalle, mahtava juttu, superb!!!

Aamu alkoi aamupalalla ja me esittäydyttiin asiakkaille: icb bin Tanja, ich komme aus Finland. Saksan kieleni alkaa olemaan lähes täydellinen. Aamupalan jälkeen alettiin pelaamaan peliä nimeltä Ludo, joka muistutti kimbleä. Tässä tuli harjoiteltua hyvin numeroita saksaksi: eins, zwei, drei, vier... Samalla osan kanssa alettiin askartelemaan joulukuusia.

 

Ludon pelaamista



Jouluaskartelua

 

Asiakkaiden lukumäärä vaihtelee päivittäin, osa käy kerran viikossa, osa viisi kertaa viikossa. Tänään asiakkaita oli kuusi, hoitajia on aamupäivällä kolme ja iltapäivällä kaksi. Osa on sairaanhoitajia ja osa avustajia. Toiminta on erilaista joka päivä, ulkoilua, askartelua, leivontaa, juhlia, laulua, lepoa, pelejä. Hoitajat tekevät itse ruuan joka päivä ja myös opiskelijat voivat syödä siellä pientä korvausta vastaan.
Toiminta oli ihmisläheistä, hoitajat kohtelivat asiakkaita sydämellisesti. Huumori kukki tässä paikassa, kuului paljon naurua, ihmiset olivat iloisia ja eläväisiä. Ohjaajat puhuvat jonkin verran englantia, paljon täytyy kuitenkin käyttää sanakirjaa apuna kommunikoinnissa.

 

Päiväkeskuksen edestä

Tagebau Hambach. Melina esitteli meille paikallisen nähtävyyden, valtavan iso ruskohiilen louhinta-alue

Päiväkeskuksesta lähdimme paikalliseen oppilaitokseen, jossa söimme lounaan koulun rehtorin ja Marcin kanssa. Kiersimme myös luokissa ja sain kurkistaa hoitoluokkaan, joka oli samankaltainen kuin meillä Suomessa.

Tämän jälkeen suuntasimme tekemään käytännön järjestelyitä eli ostamaan opiskelijoille bussiliput sekä internet-yhteyden. Internetin saaminen oli kyllä työn ja tuskan takana, mutta lopulta se onnistui. Kaupan kautta asunnolle yhden eksymisen taktiikalla ja kello onkin jo yli kahdeksan.
Opiskelijat miettivät tänään hieman tavoitteitaan jaksolle ja huomenna kun olen käynyt toisessakin työssäoppimispaikkassa, katsotaan yhdessä tavoitteet läpi.
Pitkä päivä takana, nyt täytyy ladata akut huomiselle.
Guten nacht!

  

Lähtökuopissa

Hallo!

Huomenna olisi lähtö Saksaan neljän lähihoitajaopiskelijan kanssa, jännän äärellä ollaan. Lähden matkaan odottavin mielin, tavoitteena on tutustua kahteen työssäoppimispaikkaan ja paikalliseen oppilaitokseen. Tarkemmin kohteena on Bergheim. Tämä viikko on mennyt käytännön järjestelyjen parissa ja opiskelijoiden kanssa ollaan pariin otteeseen kokoonnuttu suunnittelemaan matkaa ja käymään läpi matkan ja työssäoppimisen tavoitteita. Jaksona on sairaanhoito ja huolenpito, tämän jakson ammattitaitovaatimukset on matkassa ja niitä aletaan heti alkuviikosta opiskelijoiden kanssa käymään läpi.

En ole koskaan käynyt Saksassa, joten uusi kohde luvassa. Saksan kielen taitoni perustuu lähinnä saksalaiseen rikossarjaan kahden keikka, jossa herr Matula ratkaisi rikoksia. Ja toki osaan sanoa ich liebe dich. Eli näillä mennään! Minulla on kyllä lentokoneeseen varattuna saksan kielen sanastoa, tuo ich liebe dich voisi lähinnä hämmentää saksalaisia kollegoita.

Lentokone pyrähtää ilmaan huomenna klo 7.40, joten aikainen aamu luvassa. Kohta puolin lähden Helsinkiin ja vietän ensi yön lentokenttähotellissa. Ammattitaitovaatimusten lisäksi pakattuna on jo passi ja hammasharja. Sekä kuvan ulkopuolelta villasukat.








Saksassa meitä on vastassa tuttu opettaja Marc, joka vieraili loppukesästä meidän oppilaitoksessa omien opiskelijoidensa kanssa. Kävimme mm. Kouvolassa katsomassa pesäpalloa, ei ollut saksalaisille kovinkaan tuttu laji. Oli mukavaa, mutta myös haastavaa kertoa kansallispelistämme englanniksi. On mukava lähteä matkaan kun vastassa on tuttu ihminen, joka on luvannut meitä Bergheimissa opastaa ja auttaa. Tuliaiseksi saksalaiset kollegat saavat suklaata, ja toki joulupukin maasta täytyy viedä joulupukki -suklaata.

Nyt vielä viime hetken pakkaukset ja saksan kielen opettelut. Kun palaan, lupaan osata muutakin kun ich liebe dich.

Blogia pyrin kirjoittamaan matkan aikana päivittäin, kunhan tekniikka pelaa ;)